Nikunnakki

Tässäpä liitteenä talon suunnitelmat, jos joku haluaa vilkaista! Pidettiin nämä aikaisemmin piilossa, koska ajateltiin että hauskempi tulla sitten vaan katsomaan että millainen tuli. Mutta kun ei tule, niin nyt näin.

Ja nyt ei ole kyse kaivurista.

Todettiin lopulta, ettei meistä ole tähän touhuun, ei taloudellisesti eikä nyt muutenkaan. Tai ei ainakaan haluta sitä taloa ihan niin kovasti, että ruvettaisiin kaikkea muuta sen eteen uhraamaan.

Joten myytiinpä tuossa juuri tontinvuokraoikeus pois. Saadaan siitä onneksi sentään omat kulungit katettua, kunhan kiinteistölautakunta vielä hyväksyy kaupat. Olisipa ollutkin kypsää maksaa vuosia velkoja haaveesta, josta ei sitten koskaan tullut mitään. Ja hyvään tarpeeseen meni.

Mitä tästä opimme? Aika paljon; jotain talon rakentamisesta, mutta varsinkin itsestämme - mihin pystytään ja mikä on tärkeää.

Kiitokset vielä yhteistyökumppaneille hyvästä yrityksestä! Uskon että tällä porukalla olisi kyllä saatu hyvä talo, jos vaan omat rahkeet olisi riittäneet.

• Arkkitehti, pääsuunnittelija: Johanna Sipiläinen, Artefix Oy
• Rakennesuunnittelu: Markku Yrjönen
• LVI-suunnittelu: Risto Ojala
• Sähkösuunnittelu: Martti Fahlenius
• Työnjohto: Petri Kotamäki

Ehkäpä joku päivä jaksan laitella tähän näytille noita suunnitelmia, että minkämoinen mökki oli paperilla.

Meni taas pahin paniikki ohi :)

Tajusin, että tontin vuokraoikeuden voi myydä, vaikka rakennushanke jäisi kesken. Eli eipä tässä nyt tarvitse eikä kannata etukäteen hätäillä - tehdään suunnitelmat loppuun, katsotaan tarjoukset urakoista ja sitten nähdään mitä se talo oikeasti maksaa. Ja voihan siitä jättää tässä vaiheessa tekemättä sitä sun tätä, ja tehdä enemmän itse. Eiköhän se siitä vielä pystyyn saada.

Lehdessä kaupiteltiin tänään paritalonpuolikkaita Oulunkylässä. Alle sata neliötä 407000 euroa! Tämmöisiä kun katselee, niin kyllä tämä meidän hanke vielä sillä 450000:llakin hyvin kannattava olisi. Vaikka eihän se hullu ole joka pyytää vaan.... eikä se kannattavuuskaan hirveästi lohduta, jos rahat vaan loppuu kesken.

Palaveerasin eilen vastaavan työnjohtajan kanssa, jolla lienee käytännön rakentamiseen parempi tuntuma kuin arkkitehdeillä. Hän sanoi suoraan, että kustannusarvio on vieläkin alakantissa, veikkasi että siihen pitäisi laittaa lähes sata tuhatta euroa lisää. Silloin oltaisiin 450 000 eurossa kaikkinensa. Rakennuskustannukset ovat tosiaan nousseet ihan älyttömiksi.

Tämä alkaa jo tarkoittaa sitä, että taloa ei ehkä voida toteuttaa. Täytyy nyt ottaa aikalisä, tuumata, laskea ja katsoa, miten vanhojen asuntojen hinnat nyt kehittyvät, ja paljonko tuosta voisi säästää jos osia talosta jättäisi tässä vaiheessa viimeistelemättä.  Eipä tässä sinänsä kiire, periaatteessa voidaan odottaa vuosi, vaikka kaksi. Tonttivuokra juoksee mutta eipä se maata kaada. 

Ottaa kyllä pannuun, kun suunnitteluun on jo palanut aika läjä rahaa. Mutta eipä sitä vaan osattu aikaisemmin arvioida todellisia kulunkeja. Eikä tainnut oikein osata tuo pääsuunnittelijakaan. 

Rakennuslupa tuli tänään postissa. Se menikin sitten sujuvasti... hyvin suunniteltu jne. Yhdeltä naapurilta piti kysyä vielä uudestaan suostumusta, kun talo olikin rakennusvalvonnan mittausten mukaan hiukkasen eri paikassa kuin oli ajatus.

Nyt taas hilpeämmällä mielellä rakennushomman suhteen. Käytiin eilen taas tapaamassa erästä talotehtaan edustajaa, ja sekä edustaja että tuote vaikuttivat kyllä hyvin fiksuilta. Tuli semmoinen olo, että ehkä tämä tästä suttaantuu. Ja kyllä nuo arkkitehdin piirustukset ovat niin kivoja, että niitä katsellessa tulee väkisin hyvälle tuulelle :)

Hesarissa kerrottiin että vuokrat ovat täällä huimassa nousussa (käsittämätöntä kyllä). Pellervo ennustaa että asuntojen hinnat jatkavat nousua inflaatiotahdissa... täytyy toivoa että ovat oikeassa. 

Nyt on vähän mieli maassa tämän rakennusrojektin suhteen. Todelliset kustannukset alkavat vähitellen valjeta, ja kyllä ne vaan ovat huikeat täällä ja tänään. Tottahan näitä yritimme arvella jo silloin kuin suunnittelua aloitettiin, mutta eipä sitä vaan silloin osannut - eivätkä oikein osanneet ne ammattilaisetkaan, joiden kanssa juteltiin.

Syksyn mittaan sitten Koti-Optimi-ohjelmalla laskeskeltiin ja hurjaltahan se näytti, mutta jotenkuten siedettävältä sentään vielä. Mutta nyt alkaa tuntua, että yhtä jos toistakin osiota on vaikea saada mahtumaan edes siihen budjettiin, ja se alkaa jo olla oikeasti ongelma. Onneksi sentään jotkut palaset saataneen toisaalta halvemmalla.

Ei näissä pääkaupunkiseudun rakennuskustannuksissa ole enää tolkkua, vaikka olisi näin vuokratonttikin alla. Kun ei talosta kuitenkaan ole tulossa mikään valtaisa, eikä muutenkaan mitenkään kovin kummallinen. Sellainen kiva talo vaan meille. Lähinnä kellarikerros aiheuttaa nyt päänvaivaa, kun maanrakennushommat ovat paljastumassa paljon kuvittelemaani kalliimmiksi. Mutta minkäs sille mahtaa, maan päällä rakennusoikeutta on niin vähän, ettei koko revohkaan oikein viitsisi vain sitä varten ryhtyä.

No, eipä meillä tässä onneksi ole mitään pakkoa hätiköidä ja hätäillä. Katsotaan rauhassa ja selvitellään. Ja toivotaan että vanhan asunnon arvo ei lähde kovin paljon tippumaan... 

Rakennuslupa alkaa ilmeisesti olla käsillä - melkein. Olivat virastossa syynänneet karttoja ja todenneet, että jos ihan tarkkoja ollaan, talon yksi nurkka on suunnitelmissa peräti 56 cm yli kaavaan piirretyn rakennusalan rajan, ja vajakin menee 6 cm istutettavan alueen puolelle.

Mutta onneksi näistä selvitään jos ja kun naapuri hyväksyy nämä kaavapoikkeamat, eikä tarvitse ruveta kokonaista taloa liikuttelemaan, edes paperilla :)

Tässä lupaa odotellessa sain vihdoin hommattua meille vastaavan työnjohtajan, jota tarvitaan nyt kun varsinainen rakennushomma alkaa lähestyä. Tapani mukaan siinä oli taas aika jahkaaminen.... työnjohtaja on tämmöisille amatööreille jotakuinkin kriittinen hahmo, ja mistä sen tietää kuka on oikeasti hyvä. Mutta nyt tuntuu että saatiin pätevä mies hommaan.

Olen myös tavannut pari varteenotettavinta maalämpöpumppuedustajaa ja kuullut miksi kannattaisi valita juuri heidän laitteensa ja palvelunsa. Siitä ei kyllä vielä tullut selvää, täytyy kaivella kommentteja netistä. Taitaa molempi olla parempi, omalla tavallaan. Sitten pitäisi vielä pähkiä, kannattaako reikää olla kalliossa 150 metriä vai riittääkö 110, tarviiko kylpyammeen kanssa oikeasti lisävaraajan vai ei, ja olisko kiva laittaa yläkertaan maakylmähärveli, joka kesällä viilentäisi kallion avulla.

Mari taas kävi keittiökaupassa ja suunnitteli meille hujauksessa kivan keittiön. Jotenkin tuntuu että Marin palaset tästä rojektista edistyvät vauhdilla, ja minä vaan ihmettelen omiani :)

Arkkitehti puolestaan on lähettänyt muutamiin talotehtaisiin tarjouspyynnön talon rungosta. Saa nähdä mitä sieltä tulee, toivottavasti pystyvät tarjoamaan meidän mökin järkihintaan. Arkkarit itse haluaisivat tietysti että se rakennettaisiin paikalla, mutta sitten pitäisi löytää jostain oikeasti hyvä timpuriporukka.

Jos talotehtaat pystyvät järjestämään meille talon palaset ajoissa, ja homma menee muutenkin mukavasti eteenpäin, niin päästäneen rakentamaan vielä kesään mennessä. Muuten revohka viipynee ensi kevääseen.

Käytiin eilen sopimassa arkkitehtien kanssa, miten jatketaan ja edetään varsinaisen rakentamisen kanssa.

Nyt kilpailutetaan ensin talotehtaita ja katsotaan, millaisia ratkaisuja sieltä löytyy. Ja yritetään samalla saada tekijät kellarille, joka tulee siihen alle joka tapauksessa erikseen.

Jos kaikki sujuu sukkelasti, niin päästäneen vielä keväällä tai kesällä hommiin. Mutta vuoden lykkäyskään ei ehkä tekisi pahaa, jos markkinatilannetta miettii. Tai sitten tekisi, mistäpä niistä koskaan tietää. 

Juuri joulun alla saatiin rakennuslupahakemus sisään! Hyvä sikäli(kin), että näin ennen vuodenvaihdetta luvasta saa vähän alennusta. Toivottavasti ei tule mitään ylimääräistä takkua siellä... Helsingin rakennusvalvonta on tunnetusti tiukkaa.