Nikunnakki

Eilen käytiin taas arkkitehtien juttusilla. Koko mökki alkaa olla luonnosteltu. Ihan kaikki ei vielä kelpaa, mutta kyllä se vaan hyvältä alkaa näyttää! 

Suurensuuri ei talosta kyllä tule, sen ymmärtää nyt todella. Vajaat 120 kerrosneliötä maan alle ja kellaria niin paljon kuin mahtuu - ajattelin jotenkin ensin, että sehän on jo väljää, mutta ei sinne kyllä mitään ylimääräistä mahdu.

Ihan hyvä silti näin. Nytkin minua varovaisena ihmisenä (= pelkurina) hiukan hirvittää se, että rakennuskustannukset sen kun nousevat, kun taas vanhojen asuntojen hintakehityksessä on epävarmuutta. Mutta niinhän se menee, että jos ei veikkaa, ei voi voittaa.

Ollaan nyt tutustuttu myös useimpiin naapureihin. Nopeimmilla on jo pystyssä suurelementeistä koottu talo, ja heitä on tavattu tontilla rakennuspuuhissa. Toinen naapuri kävi viime viikolla hakemassa nimen paperiin, että saa hiukkasen ylittää kerrosalaa. Ja kolmannen Mari tapasi jo joskus aiemmin messuilla tai jossain. Mukavaa väkeä kaikki.

Vielä yksi naapuri on tapaamatta, mutta hänen avustajaltaan saimme juuri nähtäväksi luonnoksia. Heillä onkin suurisuuntaiset suunnitelmat: luonnos ylittää kaavan määräämän kerrosalan, ulottuu rakennusalan yli melkein tontin rajoihin, on sallittua pitempi ja leveämpi ja muutenkin poikkeaa kovasti kaavan hengestä. Osin näihin löytyy perusteitakin, eikä tietysti huvittaisi ruveta tulevan naapurin kanssa riitelemään, mutta kyllä tässä tietysti täytyy vähän omaakin etua ajatella. Tontit ovat sen verran pieniä, ettei heti rajalla huvittaisi katsella muuria.