Nikunnakki

Eilen pitkästä aikaa teurastamokeikalla. Ajeltiin auringonpaisteessa talviseen Mäntsälään tilateurastamolle, jossa ollaan tavattu käydä hakemassa näytteitä. Siellä on aina mukava käydä, katsella mestareita työssään. Homma hoituu eleettömän tehokkaasti, vuosien hiomin liikkein. Nykypäivänä välissä suihkii marokkolaisia pitkine veitsineen, hankkimassa halal-lihaa helsinkiläisiin etnokauppohin (Suomessa he tosin joutuvat tyytymään leikkaamaan kurkun auki vasta tainnutuksen jälkeen). Ja tietysti pienessäkin teurastamossa on aina eläinlääkäri paikalla varmistamassa, että liha on turvallista syötävää. Kyllä meistä hyvää huolta pidetään.

Tällä kertaa tuomisina luuydintä (josta sitten laitoksella kaivetaan tuhat miljoonaa kanta- ym. solua), verisuonia (kaulasta saatiin oikein kauniita valtimoita sekä valtavia laskimoita), sykkyräsuolta (jota joutuu välillä vähän etsiskelemään ja kaivelemaan, naudan ruoansulatuskanava kun täyttää ison kottikärryn), keuhkoja ja kaupan päälle hiukan kivestä. Ja tietysti työkaverin koiralle pussillinen luita.