Nikunnakki

Naapurin vanhempi setä kävi ohitusleikkauksessa. Kertoi pihalla, että olivat laittaneet sydämeen kyytipojaksi kantasoluja, jotka kaivettiin luuytimestä. Ensimmäistä kertaa Suomessa! Tämä oli sikäli hauskaa, että joku aika takaperin tuumittiin juuri Meilahden sydänkirurgien kanssa tutkimusyhteistyötä kantasolujen tiimoilta.

Tässä on jälleen myös oiva esimerkki biotieteilijöiden ja kirurgien eroista.

Biotieteilijä sanoo, ettei kantasoluista vielä tiedetä juuri mitään. Mitä ne mahdollisesti tekevät sydämessä? Tekevätkö mitään, vai auttavatko jotenkin korjaamaan vauriot? Vai ryhtyvätkö peräti uusiksi sydänlihassoluiksi tarpeen tullen? Ja missä tämmöisiä kantasoluja oikeastaan on, luuytimessäkö tosiaan? Ehkäpä, mutta siellähän on soluja jos jonkinlaisia. Mitkä niistä pitäisi valita, jos halutaan hoitaa sydäntä?

Kirurgi tuumii, että no, nuo tuolla tutkii, me hoidetaan. Nyt eikä viidestoista päivä. Ottaa soluja, kunhan nyt jotakin, laittaa ne sydämeen ja katsoo, mitä tapahtuu.

Enpä mene sanomaan, kumpi on parempi lähestymistapa. Molemmille lienee käyttöä. Toivotaan, että naapurin sedän sydän voi hyvin, kantasolujen ansiosta tai niistä huolimatta!

No, täytyy nyt sen verran ottaa takaisin, että toki vastaavia kokeiluja on ulkomailla tehty paljonkin. Tulokset vaan taitavat olla melko vaihtelevia - osa potilaista hyötyy kuulemma kovastikin, osa taas ei mitattavasti. Ei noista ilmeisesti haittaakaan ole.