Nikunnakki

Kuten tuossa jo privaatimmin kirjoitin, alkukesästä lehteen lähetetty tutkimusartikkelimme tuli takaisin. "Publication will be reconsidered after major revision". Eli pitäisi petrata vähän sieltä ja tuolta. Tämähän on tavanomaista. Harmillista oli se, että heinäkuussa (kun juttumme oli jo sisällä), muuan toinen ryhmä julkaisi pitkälti samanmoisen saavutuksen. Joten arvioitsijat tuumivat, että tämähän on jo nähty ja kuultu. Olisi siis pitänyt olla kuukautta nopeampi!

No, meidän onneksemme sillä toisellakin porukalla homma on vastustanut, ja meillekin jää tässä tehtävää. Täytyy vaan nyt hoidella arvioitsijoiden kommentit tavalla tai toisella... eli osa selitetään toimittajalle turhanpäiväisiksi, ja osa tehdään kiltisti. Halusivat muunmuassa että katsoisimme asiaa myös sikiöissä. Sehän passaa, kun ollaan onneksi juuri kerätty sellaista materiaalia toiseen projektiin.

Olen siis tässä viime viikot pitkästä aikaa värjäillyt ja tiiraillut sikiöitä. Ensimmäistä kertaa tulee samalla katsottua freemartin-nautoja tässä vaiheessa - siis, vihdoin näen suoraan, kuinka veljestä virranneet verikantasolut ovat asettuneet sikiön maksaan, ja suoltavat siellä lehmään sonnin verisoluja.

Tuli samalla taas kerran todettua, että kehitysbiologia se vaan jaksaa kiehtoa. Sain Oulussa jossain määrin tarpeekseni tiineitten hiiriemojen lahtaamisesta ja hiirensikiöiden silpomisesta. Mutta kaipa sitä täytyy taas hakeutua niihin hommin, kun tuota postdoccia ajattelee... mikään muu vaan ei ole yhtä hienoa ja ihmeellistä kuin uuden elämän synty.