Nikunnakki

Viime viikolla oli Pariisissa kaksikin eurooppalaista immunologian kokousta: ensin eläinlääketieteellinen ja sitten isompi yleisimmunologinen kokous. Kävin noissa, kun hyviä kokouksia on Euroopassa loppujen lopuksi aika harvoin, ja kauemmas on oma hommansa matkustaa. Matkarahat sinänsä kyllä saa yleensä helposti säätiöiltä tai täällä Helsingissä kanslerilta, ainakin jos on tämmöinen nuori tutkijanalku ja esittää kokouksessa jotain omia tuloksiaan.

Eläinlääketieteellisessä kokouksessa ei mitään kovin hurjaa tullut vastaan, paitsi Pariisin eläinlääkiksen (per. 1776!) laajan museon ecorche-preparaatit (joskus 1700-luvulla valmistivat opetusmateriaalia kuorimalla eläimistä ja muutamasta ihmisestäkin nahat ja säilömällä loput kokonaisena viinassa). Joitakin hyviä menetelmävinkkejä tuli sentään saatua ja jaettua.

Euroopan immunologiakongressi olikin sitten melkoinen show. Reilut 5000 osallistujaa, yli 3000 tieteellistä posteria tuijoteltavana ja sitä rataa. Yhtä aikaa meni niin monta eri symposiumia ja workshoppia, että puoliinkaan ei olisi ehtinyt, vaikka saleihin olisi mahtunut (yleisömenestyksestä johtuen osaan ei kyllä sopinutkaan).

Avauspuhujaksi oli saatu nobelistiherra Zinkernagel, joka kehotti tutkijoita vähän miettimään, mitä oikeastaan mittailevat. Ja mitä sanat ja termit oikeastaan tarkoittavat... millä on oikeasti merkitystä elävässä eliössä. Nobelisti kuulemma voi sanoa suoraan, mitä on mieltä, kuten hovinarrit Ranskan kuninkaiden linnoissa, joutumatta siitä surmatuksi. Lopuksi hän siteerasi australialaiskollegaansa, että immunologia on kyllä yksi iso sontaläjä.

Muutoin kokouksessa tuli selvästi esille, että päivän sana on luonnollinen immuniteetti. Adaptiivinen eli oppiva immuunijärjestelmä, vasta-aineet ja tappaja-T-solut, josta aina puhutaan, ovat ehkä vain sellainen loppusilaus, hätävara joka kutsutaan, jos muu ei auta. "Alkeellisempi" luonnollinen immuniteetti hoitelee kenties 95% kaikista tunkeilijoista.

Tuohon luonnolliseen immuniteettiin kuuluvat muunmuassa Toll-reseptorit, vastaanottimet joita näyttää olevan jopa hermosolujen pinnoilla. Näitä on useampaa sorttia, ja ne tunnistavat vaikkapa bakteerien tai tietyntyyppisten virusten peruspiirteitä noin suurin piirtein. Vastaanottimia on myös hematopoieettisissa kantasoluissa, jotka tuottavat uusia verisoluja. Jos nyt kantasolu huomaa, että elimistössä on tietyntyyppistä bakteeria, se nähtävästi osaa suunnata verisolujen tuotantoa siten, että bakteereja torjuvia valkosolutyyppejä tehdään enemmän. Immuunijärjestelmä näyttää yhä hienommalta, sitä mukaa kun siitä opitaan lisää.

Noin lähempänä arkielämää oli puhetta myös HIV-rokotteista ja allergioiden ehkäisystä. Mutta näistä ehkä tuonnempana lisää, joko täällä taikka vaikka Hesarissa.

Itse Pariisi oli minusta vallan mukava kaupunki, näin ekaa kertaa käyvälle. Kerkesin hienoimmat nähtävyydet käydä pikaisesti bongaamassa. Kallistahan siellä on, ja turistirysissä väkeä jonoiksi asti, muuten muuten viihdyin kyllä. Ihmisetkin olivat minusta oikein kohteliaita ja jopa ystävällisiä, vaikken vieläkään osaa ranskaa paljon muuta kuin "ponsuur" ja "mersi". Majapaikaksi voin suositella Hotel des Pavillonsia, jos haluaa halvalla päästä. 55 euroa / yö pikkuruisessa mutta siistissä yhden hengen huoneessa, johon ei kuulunut mitään kadun ääniä, vaikka hotelli sijaitsee aivan päämetrolinjan varressa, kongressipalatsin nurkilla. Aamupalaa tuohon ei Pariisin tyyliin tietenkään sisälly, mutta naapurissa on muunmuassa erinomainen leipomo.