Nikunnakki

Huh huijaa, enpä olisi arvannut että väitöskirjan kirjoittamisessa on näin kova homma! Olen huhkinut tämän kimpussa kuin heinämies alkukesästä saakka, uhraten suunnilleen kaiken henkisen puhdin tähän touhuun, mutta kovin verkkaan tulee tulosta. On se hidasta, kun piti kuitenkin suht laajalta alueelta kaivella kirjallisuutta ja päivittää tietoja. No, nyt on vihdoin viimein kirjallisuuskatsaus valmis, mitä nyt kuvat pitää vielä laittaa ja jokunen viite tarkistaa, ja loput toivottavasti sujuvat vähemmällä, kun ne voi pitkälti poimia jo julkaisemistamme artikkeleista.

Nyt voi sitten miettiä, että onko tämä vaivan väärti... mokoma kirjanen, jota harva varmaan koskaan lukee. Vaikka nykyäänhän ne julkaistaan netissä, niin että periaatteessa ovat auki vaikka koko maailmalle. Ryökäleen tiedekunta tosin tahtoo silti, että sinne sun tänne professoreille ja toimistoihin jaetaan kymmenittäin opuksia, väittelijäraukan piikkiin tietenkin. No, oli miten oli, tuleepahan ainakin kerrankin paneuduttua kunnolla siihen asiaan, mitä tässä on yritetty tutkia :)

Jälleen kerran täytyy kuitenkin sanoa, että onneksi sentään nykytekniikka auttaa tässä tieteellisen kirjoittamisen rosessissa. Tuohonkin kertyi sentään 305 kappaletta viitteitä, mikä ei ole mitenkään tavatonta, mutta aika läjä kumminkin. Viitteidenhallintaohjelma pitää ne kurissa ja nuhteessa, ja lähes kaikki viitetiedot voi poimia suoraan tietokannoista, joissa ei ole pahasti kirjoitusvirheitä.