Nikunnakki

Nyt on vähän mieli maassa tämän rakennusrojektin suhteen. Todelliset kustannukset alkavat vähitellen valjeta, ja kyllä ne vaan ovat huikeat täällä ja tänään. Tottahan näitä yritimme arvella jo silloin kuin suunnittelua aloitettiin, mutta eipä sitä vaan silloin osannut - eivätkä oikein osanneet ne ammattilaisetkaan, joiden kanssa juteltiin.

Syksyn mittaan sitten Koti-Optimi-ohjelmalla laskeskeltiin ja hurjaltahan se näytti, mutta jotenkuten siedettävältä sentään vielä. Mutta nyt alkaa tuntua, että yhtä jos toistakin osiota on vaikea saada mahtumaan edes siihen budjettiin, ja se alkaa jo olla oikeasti ongelma. Onneksi sentään jotkut palaset saataneen toisaalta halvemmalla.

Ei näissä pääkaupunkiseudun rakennuskustannuksissa ole enää tolkkua, vaikka olisi näin vuokratonttikin alla. Kun ei talosta kuitenkaan ole tulossa mikään valtaisa, eikä muutenkaan mitenkään kovin kummallinen. Sellainen kiva talo vaan meille. Lähinnä kellarikerros aiheuttaa nyt päänvaivaa, kun maanrakennushommat ovat paljastumassa paljon kuvittelemaani kalliimmiksi. Mutta minkäs sille mahtaa, maan päällä rakennusoikeutta on niin vähän, ettei koko revohkaan oikein viitsisi vain sitä varten ryhtyä.

No, eipä meillä tässä onneksi ole mitään pakkoa hätiköidä ja hätäillä. Katsotaan rauhassa ja selvitellään. Ja toivotaan että vanhan asunnon arvo ei lähde kovin paljon tippumaan... 

Rakennuslupa alkaa ilmeisesti olla käsillä - melkein. Olivat virastossa syynänneet karttoja ja todenneet, että jos ihan tarkkoja ollaan, talon yksi nurkka on suunnitelmissa peräti 56 cm yli kaavaan piirretyn rakennusalan rajan, ja vajakin menee 6 cm istutettavan alueen puolelle.

Mutta onneksi näistä selvitään jos ja kun naapuri hyväksyy nämä kaavapoikkeamat, eikä tarvitse ruveta kokonaista taloa liikuttelemaan, edes paperilla :)

Tässä lupaa odotellessa sain vihdoin hommattua meille vastaavan työnjohtajan, jota tarvitaan nyt kun varsinainen rakennushomma alkaa lähestyä. Tapani mukaan siinä oli taas aika jahkaaminen.... työnjohtaja on tämmöisille amatööreille jotakuinkin kriittinen hahmo, ja mistä sen tietää kuka on oikeasti hyvä. Mutta nyt tuntuu että saatiin pätevä mies hommaan.

Olen myös tavannut pari varteenotettavinta maalämpöpumppuedustajaa ja kuullut miksi kannattaisi valita juuri heidän laitteensa ja palvelunsa. Siitä ei kyllä vielä tullut selvää, täytyy kaivella kommentteja netistä. Taitaa molempi olla parempi, omalla tavallaan. Sitten pitäisi vielä pähkiä, kannattaako reikää olla kalliossa 150 metriä vai riittääkö 110, tarviiko kylpyammeen kanssa oikeasti lisävaraajan vai ei, ja olisko kiva laittaa yläkertaan maakylmähärveli, joka kesällä viilentäisi kallion avulla.

Mari taas kävi keittiökaupassa ja suunnitteli meille hujauksessa kivan keittiön. Jotenkin tuntuu että Marin palaset tästä rojektista edistyvät vauhdilla, ja minä vaan ihmettelen omiani :)

Arkkitehti puolestaan on lähettänyt muutamiin talotehtaisiin tarjouspyynnön talon rungosta. Saa nähdä mitä sieltä tulee, toivottavasti pystyvät tarjoamaan meidän mökin järkihintaan. Arkkarit itse haluaisivat tietysti että se rakennettaisiin paikalla, mutta sitten pitäisi löytää jostain oikeasti hyvä timpuriporukka.

Jos talotehtaat pystyvät järjestämään meille talon palaset ajoissa, ja homma menee muutenkin mukavasti eteenpäin, niin päästäneen rakentamaan vielä kesään mennessä. Muuten revohka viipynee ensi kevääseen.

Käytiin eilen sopimassa arkkitehtien kanssa, miten jatketaan ja edetään varsinaisen rakentamisen kanssa.

Nyt kilpailutetaan ensin talotehtaita ja katsotaan, millaisia ratkaisuja sieltä löytyy. Ja yritetään samalla saada tekijät kellarille, joka tulee siihen alle joka tapauksessa erikseen.

Jos kaikki sujuu sukkelasti, niin päästäneen vielä keväällä tai kesällä hommiin. Mutta vuoden lykkäyskään ei ehkä tekisi pahaa, jos markkinatilannetta miettii. Tai sitten tekisi, mistäpä niistä koskaan tietää. 

Juuri joulun alla saatiin rakennuslupahakemus sisään! Hyvä sikäli(kin), että näin ennen vuodenvaihdetta luvasta saa vähän alennusta. Toivottavasti ei tule mitään ylimääräistä takkua siellä... Helsingin rakennusvalvonta on tunnetusti tiukkaa.

Mukavia uutisia tänään: rakennusvalvontaviraston julkisivujen tarkastelija oli tykännyt meidän luonnoksista kovasti, joten ei muuta kuin lupaa hakemaan. Niin tykkään kyllä minäkin, mukava se on kivaa ja kivan näköistä taloa viritellä.

LVI-suunnittelija soitteli, taisi tulla nyt lyötyä lukkoon että maalämpöä laitetaan ja unohdetaan kaasu. Nyt voi päästää innokkaat pumppukauppiaat kimppuun :) 

Gasumilta ei muuten vieläkään ole tullut tarjousta. Muutenkin ollaan keikahdettu vallan maalämmön kannalle, ei sitä nykyään kehtaa fossiilisia poltella (varsinkin kun hanat on venäläisten käsissä). Enää pitäis vaan miettiä, miltä virmalta se pumppu valittaisiin. Ja tietysti kaksi miljoonaa pienempää yksityiskohtaa.

Hoksattiin vähän viime tingassa, että valtiolta voi saada korkotukilainaa tämmöiseen meidän kokoiseen hankkeeseen - vielä tänä vuonna. Joten viimeistelen tässä hakemuksen lippulappusia klo 01.15 maanantain vastaisena yönä, vielä vähän itsenäisyyspäiväreissulta ryydyksissä ja parempi puoliskoni petissä influenssan tms. kourissa. Mukavaa puuhaa.

Tähän aikaan vuorokaudesta on aivan erityisesti mukavaa huomata, että kustannusarvion laskentaohjelmaan on pujahtanut jossain vaiheessa väärä kaupunki. Eihän me ollakaan Tampereella! Tästä hyvästä siihen kilahti kerralla 35 000 euroa lisää pätäkkää. On se mukava asua ja rakentaa Helsingissä. En kehtaa edes sanoa, mitä viivan alla seisoo. Aivan käsittämätön summa erittäin kohtuullisen kokoisesta tönöstä. No, eiköhän tuostakin vielä selvitä...

Sompailin tänään ympäri Helsinkiä jakelemassa tuleville naapureille talon piirustuksia. Naapureitahan pitää tämmöisessä rakennushankkeessa kuulla, varsinkin kun meillä tulee pari pientä poikkeamaa kaavaan. Kyllä tässä tätä paperihommaa riittää, ennen kuin päästään mitään "oikeaa" tekemään!

Ympäri Helsinkiä siis sen takia, että puolet naapureista on tällä hetkellä vielä tyhjiä tontteja, niin kuin meidänkin. Mutta mukavaa porukkaa tuntuvat kaikki olevan.

Muutenkin hommat taas nytkähtelevät eteenpäin. Saatiin pankista lupaus lainasta, ja nyt on löytynyt myös muutama mahdollinen vastaava mestari. Eiköhän se tästä. Kiirettä vaan meinaa pidellä, vaikka kuinka aloitettiin hyvissä ajoin: nyt pitäisi yrittää saada rakennuslupahakemus sisään ennen vuodenvaihdetta, että saadaan alennusta!

Torstaina oli rakennusluvan ennakkopalaveri, eli kävin arkkitehdin kanssa rakennusvalvontavirastossa näyttämässä että minkämoinen ajatus meillä talosta on. Että kelpaako suurin piirtein.

Kelpasinhan se, ei ollut arvon viranomaisilla valittamista. Naapurien kuulemiset täytyy silti järjestää. Etupihalle on kaavassa määrätty istutuksia, ja toisaalta myös vara-autopaikka. Näillä neliöillä oikeastaan ainut mahdollisuus on laittaa nurmikiveä tms. yhdistelmä. Tähänkin pitää näköjään erikseen hommata naapurien suostumus. Tarkkaa on, mutta hyvähän se että kaupunkikuvasta kannetaan huolta...

Lämmitysjärjestelmä mietityttää edelleen. Nyt ollaan kyllä jo kovasti maalämpöön kallellaan. Gasumin tarjous kaasusta on jo kaksi viikkoa myöhässä, vaikka olen muistutellut useampaan kertaan. Maalämmön myyjät sen sijaan soittelevat joka toinen päivä. Tästä voisi tietysti vetää johtopäätöksiä suuntaan jos toiseenkin... oli miten oli, kaupungin mittaustoimistosta varmistui että tontille saa porata lämpökaivo, ei ole tunneleita vastassa.

Löysimme lopulta sentään pätevän tuntuiset ja järjellisen hintaiset suunnittelijat, jotka vieläpä kaikki ovat tuttuja toisilleen ja tehneet töitä yhdessä. Eiköhän se tästä, tiistaina pidetään suunnittelun aloituskokous.